Sata luotia päähän - 100 Bullets-pöytä.

Suuritöisin projektini. Ja ihan heti en lähde moista säätämään.
Tämä oli ns. tilaustyö broidini työkaverille.
Ja hintakin oli kohdallaan, samoin tilaajan kärsivällisyys pitkän toimitusajan suhteen. Kiitos siitä.

Anyways, toimeksiantoon liittyi myös tuunattavan pöydän etsiminen.
Suuntana siis Kyläsaaren kierrätyskeskus.

Zäp! ja siinähän se hautausmaata kohti linkuttava nelijalkainen ystävämme onkin. Heitä huolesi rotisko, saat käsittelyllä lisää elinaikaa.
Hintalapussa luki 35 egeä.

Suunnitelmana oli siis peittää suurin osa pöydästä asiakkaan toivomalla 100 Bullets sarjakuvalla, sekä maalata osa pinnoista.

Työjärjestyksessä oli ensin maalaus. Aluksi ajattelin vetää puhtaalla mustalla, se näytti kuitenkin liiankin 80-luvulta. Päädyin erittäin tummaan ruskeaan.

Kuten ennenkin, suosittelen kastelemaan paperit kunnolla ennen liimausta. Ja tämän tekniikan pahin vihollinen on paperin alle jäävät ilmakuplat. Niitä voi yrittää "kaulita" pois kun liima on vielä märkää.

Sitten kuvia liimaamaan.

Tässä vaiheessa kävi aika nopeasti ilmi että kyseessä on vähän eri kaliiberin juttu kuin nuo aikaisemmat tarjottimet ja jakkarat. Tässähän joutui tekemään oikeasti töitä! Dam!

En nyt kuvaile sen enempää raihnaisia polviani jotka paukkuivat ilta toisensa jälkeen jatkuvan käkkimisen takia.  

Loppujen lopuksi kivaahan tämä oli, paitsi että en saa itse pitää pöytää...

Tässä kuvia valmiista pöydästä:

Surffaa peiliin

Pikaväsäys. Tein tämän yhdeltä istumiselta.
Löysin kirpparilta vanhan Ikean peilin eurolla.
Liimasin reunuksiin samaa Silver Surfer kuosia kuin alla olevaan jakkaraankin.
Lakkasin.
Siinäpä se.
Jotenkin näyttää kasari-muodilta.

"Muotokuva"

Häkellyttävästi sain piiitkästä aikaa inspiksen maalata. Siispä maalasin.
Sopineeko tämä tänne "väsäilyihin". Kai "taideharrastukset" on väsäilyjä myös.
Anyways, tämä on 100cm x 50cm. Maalasin yhdeltä istumalta, se on lähes välttämätöntä, en oikein jaksa palata jatkamaan keskenjääneitä.

Otin kuvan puhelimeni surkealla kameralla, ei oikein värit vastaa livekuvaa. Yritin photosopilla korjailla.

Maalaus on omistettu kuvassa olevalla.

Blood Bowl - Verta pakkiin

Nuoruudessani, kuten moni ystävistäni tietääkin, harrastin enemmänkin kaikenlaisia pelejä. Lähinnä roolipelejä ja miniatyyri-strategia-sotapelejä. (Aseella uhattuna, voin myöntää myös Larpanneeni. Vuosia.)

Suosikkejani olivat (ovat yhä...jos olisi aikaa pelata) Warhammer 40 000, Warhammer Fantasy Battle, Dungeons & Dragons, Star trek combat simulator sekä viimeisenä, muttei vähäisimpänä Blood Bowl.

Anyways, aina välillä vieläkin tahtotasoni hamuilee pelaamista kohti, ikävä kyllä, lähes kaikki edellä mainitut pelit ovat vain todella aikaa vieviä. Ei ainoastaan pelimekaniikaltaan, vaan itse pelijärjestelytkin ovat todella pitkäkestoisia. Warhammereissa harrastukseen kuuluu miniatyyrien ostaminen ja maalaaminen. Molemmat näistä vievät aikaa. Lisäksi pelipöydän "maisemoiminen" ei tapahdu hetkessä vaan vaatii mittavia askartelullisia ponnisteluja. Hammerit vievät myös valtavasti tilaa, jota ei lapsiperheellisellä ole mahdollista käyttää. Ehkä sitten eläkkeellä.

Vuonna 1986 julkaistu Blood Bowl, taklasi elämääni vuotta myöhemmin.
Blood Bowl on kahden hengen lautapeli jossa parodioidaan Amerikkalaista jalkapalloa. Ihmisten lisäksi pelaaja (valmentaja) voi valita joukkueensa perus fantasia-roduista (Kääpiöt, Haltiat, Örkit jne.)

En sen enempää tässä avaa itse peliä, kannattaa katsoa Wikipediasta.

Noin kuusi vuotta sitten syttyi kaipaus kohti nuoruuteni peliä, ja aloin väsätä itselleni tyylikästä Blood Bowl areenaa, tarkoituksenani harrastuksen jatkaminen.
Sainkin pelipöydän rungon kasaan, sitten tuli muita juttuja haukkaamaan harrastuskiintiötäni. Vanhin niistä jutuista on nyt kuuden ikäinen. Nuorempi puolitoista. :-)

Anyways, Blood Bowl pelipöytä hautautui kellariin josta nyt, pari muuttoa myöhemmin kaivoin sen esiin.

Tässä kuva kesken jääneestä alustasta:

Kentän alusta on vaneria, jonka löysin roskiksesta, ilmeisesti se oli ollut jonkun kirjahyllyn takaosana.
Reunukset ovat itseltäni yli jäänyttä lattialistaa. En voisi vähempää suositella ko. listaa.
Se EI ole täysin tasaista pohjastaan, joten oli mahdotonta saada suorassa kulmassa liimalla ja nauloilla niitä kiinnitettyä vaneriin.
Itse kentässä on styroksia alla ja jotain paksua pahvia päällä.
Myöhemmin tajusin styroksin olevan turha, olisin pärjännyt pelkällä pahvilla ja koko komeuden paksuus olisi ollut murto-osa nykyisestä. Kunhan olisin laittanut matalammat reunat.
Kuten kuvasta näkee, mikä minusta "isona tuleekaan", niin puuseppää ei ainakaan. Ei todellakaan.

Työvaiheista:
Alkupuoli väsäilystä on lähinnä mittailua, sahaamista, naulaamista ja liimailua. Laskin tarvittavan tilan käyttäen 3cm ruutuja. Blood Bowlin pelaajien keskuudessa lienee eriäviä mielipiteitä. Olisikohan virallinen mitta n. 2,5cm... Suuremmalla ruutumitalla on kuitenkin hyvät puolensa, suurikokoiset"pelaajat" mahtuvat taklauksen jälkeen paremmin levyttämään nurmikolle.
Pyrin suuremmasta ruutukoosta huolimatta pitämään kentän mahdollisimman pienenä. Tarkoitus olisi roudata peliä paikasta toiseen.
Ruutujen lisäksi jätin pienen tilan sivurajan ulkopuolelle.

Koko kentän koko avattuna ja reunuksineen on leveys 52cm ja pituus 80cm. Paksuus suljettuna on 7cm.

Aloitin kentän pinnan valmistamisen ruuduista. Se olikin suurin yksittäinen työ. Teräsviivainta apuna käyttäen, viilsin "mattoveitsellä" sopivan syviä vetoja. Jokainen ura on tehty kahdella vedolla, uran leveys on n. 2mm. Suikale lähti helposti pois ja jätti jäljelle siistin uran.
Tässä hommassa meinasi sormet puutua ihan romuksi ja niskatkin oli jumissa monta päivää. Ei kivaa puuhaa..

Seuraavaksi maalasin koko kentän mustaksi akryylimaalilla. Ja koska aikomukseni on maisemoida nurmikenttä "tallatun ja kynnetyn" näköiseksi, liimasin hiekkaa tehosteeksi niiihin paikkoihin joissa on "taistelu käynyt kuumana". Liimana käytin tavallista Erikeeperiä. Ensin sohitaan liimaa ihan kunnolla niihin paikkoihin johon hiekkaa tulee, sitten voi vaikka teelusikalla kaadella erikokoisia hiekanjyviä päälle.

Kun liima on kuivunut kunnolla, kannattaa hiekan pysyvyyden varmistamiseksi sivellä toinen kerros liimaa, tällä kertaa kunnolla vedellä ohennettuna.

Kun ohennettukin liima on kunnolla kuivunut (seuraavana päivänä), voi hiekan maalata mustaksi.
Seuraavaksi hiekka maalataan "aidon" näköiseksi. Itse käytin ruskean sävyjä. Miniatyyri harrastajille tämä työvaihe lienee aika pässinlihaa. Eli drybrushausta tummasta vaaleaan.



Kokonaan maalatut hiekat:

Seuraavaksi, nurmikkoa kasvattamaan.

Levitin reilusti liimaa mustalle alueelle, yrittäen vältellä hiekoitettuja kohtia. Harkitsin kentän maalaamista vihreäksi, mutta laiskuus iski. Olisi pitänyt....

Annostelin teelusikalla kaisaniemen Fantasiapeleistä ostettua "nurmikkoa" liiman päälle.

Kun koko kenttä on kylvetty, annetaan kuivua yön yli. Kopautin irto-nurtsit pois ja liimasin vielä uudestaan, tällä kertaa liima oli vedellä ohennettua. Nähtäväksi jää, miten hyvin nurmikko kestää kulutusta.

Liimojen kuivuttua kunnolla, maalasin akryylimaalilla kenttään valkoiset rajaviivat.

Vaikka kenttä ei ollutkaan ihan valmis, niin tässä vaiheessa "apuvalmentajani" halusi päästä kenttää kokeilemaan, joten pelasimme testiottelun.

Hermannin Hirmut Vs Pienet sipsuttavat huopatossut. Hirmut hävisivät 0-1.

Pelaajina toimivat tällä kertaa Littlest Pet Shop-figuurit, joita vastapelaajallani on n. miljoona.

Säännöt keksin päästäni.

Anyways, seuraavaksi kävin ulkopuolen kimppuun.

Suunnitelma oli yksinkertainen, maalilla ruskeaksi ja Blood Bowl- henkistä kuvaa koristeeksi.

Ensin ruskeaa maalia pintaan:

Kiiltävää jätelautaa oli erittäin vaikea saada tasaiseksi. Päätinkin jatkaa maalausta sienellä, joka loisi toivon mukaan "tasaisesti epätasaisen" pinnan ja häivyttäisi ongelman.

Painelin sienellä muutamaa eri sävyistä maalia pintaan.

Näyttääkö toi maali teistäkin ripulilta?

Niin minustakin.

Kun maalit kuivuivat, ruuvasin kotelolukot paikoilleen ja toivoin että surkeasti kasaamani hökötys pysyisi kasassa näillä. Tai syytetään huonosta sopimattomuudesta noita vinoja lattialista-reunoja.

Olin päättänyt jo projektin alussa, että koristelen kentän niin että se on tribuutti alkuperäiselle vuoden 1987 Blood Bowl- pelille. (Vaikkakin tarkoitus olisi päästä pelaaman itse peliä nimenomaan nykyisillä, uusilla säännöillä.) 

Ei ollut vaikeaa päättää haluttua kuvaa jonka liimaisin kotelon molemmin puolin.

Vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut...

Skannasin alkuperäisen pelilaatikon kovia kokeneen kannen. Käsittelin kuvaa Photosopilla sen verran että pahimmat vuosien vierimiset saatiin pois. Ei tässä kukaan ilman meikkiä enää nuorene...

Kuvassa koko Blood Bowl mytologian suurin ja tunnetuin pelaaja Morg 'N Thorg jyrää vastustajaa kanveesiin. (Kun katsonkin kuvaa, muistot syöksyvät sieraimiini, edessäni vielä tulevaisuus täynnä toivoa ja lisää lintsausta koulusta, jotta voin pelata kaverini kanssa Blood Bowlia...)

Pyysin broidiani printtaamaan työpaikkansa rullatulostimella riittävän isoksi kuvan jotta sain sen riittämään laidasta laitaan. A3 suurennus kun ei riittänyt.

Kuvat liimasin Erikeeperillä molemmin puolin ja laitoin decoupage-lakan päälle.

(Kesken...tähän väliin tulee tekstiä printistä...)

Tein tunnin retken kellariin, ja lopulta löysin ihmis- ja Orc- Blood Bowl joukkueeni. Olivatkin juuri niin huonosti maalattu kuin muistinkin. Oliskohan näma sudittu joskus 80-luvun lopussa...Vielä pari joukkuetta on kateissa (Elf ja Skaven), ei aavistustakaan minne olen ne pakannut.

K E S K E N,  J A T K U U...MYÖHEMMIN... sitten syksymmällä... 

Silver Surfer jakkara.

Päivitys pitkästä aikaa. Tein simppelin jakkara modauksen perus Decoupage tyyliin.
Jakkara löytyi halvalla kierrätyskeskuksesta.
Varmaankin alunperin Ikeasta.

Seuraavaksi maalasin tuolin tumman siniseksi. Maalasin istuinosaan vähän ylimääräistä, jotta kuvien liimaus ei olisi niin millin tarkkaa puuhaa.

Sitten liimaa jalkaan ja paperi pariksi sekunniksi saaviin kastumaan. Kuivuessaan liiman kanssa, paperi kiristyy tasaisemmaksi. Ilmakuplia kannattaa silti painella varovasti liimauksen jälkeen pois.

Istuimen kuvat saa kätevästi oikean muotoisiksi reunoistaan, kun käyttää jakkaran reunaa apuviivaimena.

Sitten liimaamaan kuvia pintaan.

Ja lakkaa päälle.

Valmis.



Hell Boy, Aku ja vanhat leffat

Tässä taas muutama ns. perus-decoupage prokkis. Nuo Hellboy tarjottimen ja purkin tein jo vuosia sitten. Laitetaan nekin tänne näytille. Aku-purkit ja Scifi-tarjotin ovat uudempaa tuotantoa.
Nämä kaikki on valmistettu samalla tekniikalla kuin muutkin päällystys-tekeleeni. Ohjeita siis voi kaivaa tuolta edellisistä viesteistä.
Purkit ovat vanhoja Illy-kahvipurkkeja. Ne sopivatkin aika hyvin näihin väsäilyihin.
Hell Boyt eivät ole kaupan.

Hämähäkkimies tuli kaapista

Löysin kierrätyskeskuksesta tuunattavan kaapin. Tämä on ollut ilmeisesti jonkin kirjahyllyn osana.
Pinnoitteeksi valitsin lapsuuteni suosikin, Haämähäkkimiehen.
Hämistä on kuvailtu miljoonan eri piirtäjän toimesta kautta aikain. Ja lisää on viime vuosina tullut kiitos uusien Hämis-leffojen.
Anyways, itse halusin kunnioittaa (mielestäni) Hämiksen kultakautta, eli 80-luvun alkupuolta.
Rakkain muisto noilta ajoilta on nimen omaan 1981- ja -82 vuosikerrat. Ja lempi kuvittajani oli Ross Andru.
Tätä projektia varten olikin kätevää että ne ilmestyivät äskettäin uusina painoksina egmontilta.

Valitettavasti, tälläkään kertaa en ottanut "before" kuvaa, saatte tyytyä vain "after" tuotoksiin.

1. sama vanha laulu tälläkin kertaa. Skannasin vuoden -81 Hämähäkkimies sarjiksesta tarvittavan määrän ruutuja. Liitin ne toisiinsa A3-pohjalle.

2. Printtasin riittävästi sivuja.
3. Halusin perus A3-pohjien lisäksi yhden katseenkiinnittäjän. Onnistuin saamaan käsiini hienon Amazing Spiderman nro. 600 kansikuvan. Irroitin siitä photoshopin avustuksella Hämiksen.

Ajatus olisi että nuo kuvassa olevat seitit riittäisivät kaapin ylä- ja alalaitaan. No eihän ne riittäneet, vaan jouduin printtaamaan ylimääräisiä kuvia ja leikkaamaan ja liimaamaan jatkopaloja seittiin.

4. Vanhaa tuttua kaavaa tästä eteenpäin. Liimaa kaapin pintaan ja paperit pesuvatiin kastumaan.
Kastuneet paperit liimataan kaapin pintaan. Tätä ennen olin mittaillut ja leikannut paperit oikean kokoisiksi.
Lopuksi pari kerrosta liimalakkaa pintaan.  Tässä kohtaa kaivoin terävällä askarteluveitsellä avaimenreiän esiin. (meinasin unohtaa koko avaimen...)

Tässä tulos:
Tuolla kaapissa on siis peili, siksi näyttää tuollaiselta...
Pitäisi varmaan maalata vaikka mustaksi sisältä, sillä onhan toi kirsikan punainen todella ruma sarjakuvien rinnalla.

sisältä. Ruma, yök.

Kauniimpi kun on kiinni...

ylhäältä.

toi on niin JEES! tuossa keskellä.

tarjoile Modestylla

Pika-väsäys, Modesty Blaise tarjotin.
Tästä ei paljoa ole kerottavaa.

Ostin kirpparilta eurolla vanhan tarjottimen.
Jotain perverssiä ihmistä tuo alkuperäinen kuvio voi kiinnostaa. itse en ole niin sairas.

Suunnitelin Photoshopilla A3- kokoiselle pohjalle ( kuvassa väärä koko vielä...) Modesty kuvia sikin sokin ja printtasin.

Vähän mittailua ja leikkaamista, ja kuva oli valmis liimattavaksi.
Eli taas liimaa alle, kuva kraanan alle kastumaan ja asettelu kohdalleen.
Ilmakuplien sutimista.
Lakka päälle.
Valmis.
Tein tämän ruokatunnilla, niinkuin suurimman osan väsäilyistäni. Tähän taisi mennä jopa 20 minuuttia...
ja onko trendikäs? No on.

Sankarit pöytään. ..ja pari roistoakin

Entisenä marvel-sarjakuvien ystävänä, päätin nostaa kissanaisen pöydälle. Ja pari muutakin sankaria. (Helvetti...Kissanainenhan on DC:n hahmo. Ei Marvelin. Marvelilla oli se kuuma Hämähäkkimiehen hoito, Musta Kissa , Felicia Hardy)
Anyways, ostin taas kierrätyskeskuksesta vitosella pöydän, taitaa olla Ikean klubbo. Hirveä ainakin ja huonokuntoinenkin.
Etsin ja skannasin sopivia Marvel-sankarien ja roistojen kuvia ja laitoin taas Photoshopin laulamaan.

Päädyin sitten punaiseen versioon. En tiedä miksi. Se oli jotenkin "sisustuksellisempi"

Pöydän pinta on tehty decoupage tekniikalla. Liimauksen helpottamiseksi leikkasin sankareita kahden hahmon paloihin. Siis:

Ja kuten ennenkin, ennen liimausta kastelin palaset läpimäriksi.

Lopuksi liimalakkasin koko pinnan kaksi kertaa. Olen lopputulokseen tyytyväinen, mitään saumoja ei tunnu kun pintaa kokeilee kädellä.

Valmis:

Pöydän mitat:
Korkeus 28 cm
laveys 60 cm
pituus 97

Jakkaralla pääkalloon

Hain hovihankkijaltani, Helsingin Kyläsaaren kierrätyskeskuksesta taas tavaraa. Oli onneksi puoli-ilmaista. Nyt näppeihin tarttui karsea, vaalean juntti-pirtti-koivun värinen jakkara. En ottanut kuvaa siitä, voitte kuitenkin luottaa että ruma se oli.
Tässä lopputulos käsittelyni jälkeen:






































Näin se meni:
1. Maalasin mustaksi koko komeuden akryylimaalin jämällä.
2. Suunnittelin Photoshopin avustuksella "coolin" pääkallo kuvion.

Kallo vaihtoehtoja...

3. Päädyin lopulta turkoosi-musta palettiin.
4. Leikkasin kallokuvion irti taustastaan. Kastelin paperin läpimäräksi ja liimasin liimalakalla jakkaraan.
5. Maalasin turkoosilla akryylimaalilla "efektiä" jakkaran kylkiin ja jalkoihin.
6. Lakkaliimat uudestaan istuinosan päälle.

Valmis.
Joo... ja vähän harmittaa että kallokuvio ei osunut keskelle jakkaraa.

Pyörylää peliin

Tässä yksinkertaiset ohjeet pintojen tuunaamiseen. Nämä pätevät aika hyvin mihin tahansa esineeseen. Itse pyrin suosimaan tasaisia pintoja, epämääräisen muotoisissa menee vaan hermot.

Ensimmäisenä tulessa on "Retrohenkinen" pikkupöytä, tai jakkara, tuota voi käyttää kumpana vain. Tai kukkapöytänä, tai...jne.

Ostin kierrätyskeskuksesta kolme lomittain mahtuvaa huonokuntoista pöytää. Ensimmäinen jonka tuunaan on kooltaan 45 x 45x 45.
Tässä lähtökohta:

Huonopintainen hirvitys...

 Ilmeisesti tämä on ollut joku IKEA:n halpis setti. Pinta oli täynnä kaikenmaailman skraiduja ja viiltoja.

Tässä työnkuva kronologisessa järjestyksessä:

1. Pyyhi pölyt pois, jos pinnassa on syviä koloja, ne voi täyttää puukitillä. Tässä tapauksessa ei onneksi tarvinnut.

2. suunnittele pintakuvio, itse olen käyttänyt eniten vanhoja sarjakuvia tai kopioita niistä. Tällä kertaa suunnittelin itse kuvion. Lähdin hakemaan ns. 70's retrofiilistä.

3. Tein suunnitelun ja toteutuksen Photoshopilla.
Väripalettia hain silmämääräisesti 70-luvulta. Eli lapsen kakkaa, sinappia ja kuplavolkkarin punaista/oranssia... Mallia voi katsoa vaikka Marimekon vanhoista kuoseista. Kunhan ei suoraa kopiota lähde painamaan. En lähde kuvaamaan tarkasti koko prosessia. Yksinkertaistettuna tein yhden "pyörylän", jota kopioin erikokoisena toistensa päälle lomittain. Sitten väritin pyörylän alueet eri väreillä.

Fotarilla tai muulla kuvankäsittelyohjelmalla syntyy helposti kuvioita...

4. Printtasin läjän valmiita kuvioita

5. Seuraavaksi olikin ikävin työ. Leikkasin n. 10 arkillista kuvioita. Siis tuo koko kuvio leikattiin irti kokonaisena, ei yksittäisiä pyörylöitä... Silti alkoi silmissä ja sormissa pakottamaan. Kannattaa pitää tauko välillä. Itsellä oli hieman kiire joten saksin yhteen menoon. Pienet virheet eivät haittaa tällaisessa kuviossa, paperit liimataan kuitenkin aika paljon lomittain, joten pienet repeämät yms. saa piiloon helposti.

6. Kokeiltuani paria eri tekniikkaa, olen tullut siihen tulokseen että liimattavat papaerit kannattaa EHDOTTOMASTI kastella astiassa / kraanan alla läpimäriksi. Tällaisen Decoupage-projektin suurin vihollinen on paperin käpristyminen ja ilmakuplien jättämät epätasaisuudet valmiissa pinnassa.
Kasteleminen auttaa tähän vaivaan, kuivuva paperi kiristyy tasaiseksi. Vanha vesivärimaalareiden kikka...
Liimaukseen voi käyttä erikeepperiä tai juuri tätä tarkoitusta varten myytävää liimalakkaa.

7. Papereiden liimaus käy nopeasti.
Levitä liimaa yltäkylläisesti pinnalle. Kastele paperi niin että se on täysin märkä. Aseta paperi liiman päälle varovasti. tasoittele kädellä ja rätillä yms. mistä ei irtoa mitään nukkaa. Yritä saada ilmakuplat pois paparin alta. Kulmien liimauksessa kannattaa muistella miten jouluna pakkaa kirjoja lahjapaperiin. Toinen vaihtoehto on leikata kuviopaperista reunuksen levyinen parisuikale ja liimata se erikseen. En suosittele, ko. tapa ei ole niin kestävä käytössä.

liimausta. Valitan huonoa kuvanlaatua.

8. Kun pinta on valmis ja kuivunut, koko hässäkkä lakataan samalla liimalakalla. Lopuksi terävällä veitsellä voi leikata reunuksen yli menneet paperit. Ennen kuin leikkaat, varmista että liimat ja paperit ovat todella kuivuneet. Itse leikkasin liian aikaisin ja reunuksen paperi repesi. Onneksi tämä kuvio on helposti paikattavissa, leikkasin yhdestä ylijääneestä paperista lisää pyörylöitä ja liimasin vanhan päälle.

Valmis.

Tein samalla tekniikalla toisenkin rotiskon, hieman eri värisklaalalla...

psykedeeliset värit...