Kapteeni Kansantasavalta

Tulipa mieleeni, että vuonna 2007 kehittelemäni sarjisprojektini voidaan (kai) luokitella väsäilyksi.
Liittyhän sihen "käden taitoja" ja luomisvoimaa...

Kukapa meistä ei haluaisi osata piirtä oman sarjakuvan. Minä ainakin halusin.
Mutta en osaa piirtää. Ainakaan sellaista jälkeä jolla haluaisin toteuttaa oman sarjakuvan.
Toki sarjakuvan voi toteuttaa vaikka tikku-ukoilla, kuten muodissa on. Sitä kutsutaan nimellä "Taidesarjakuva" ;)

Itse tykkään kuitenkin eniten realistisesti piirretyistä teoksista. Ja vaikka olen sarjakuvien suhteen lähes kaikkiruokainen, ovat supersankari sarjakuvat erityisen lähellä sydäntäni.

Lisäksi harrastan kuvankäsittelyä Photoshopilla.

Nämä kun laittaa samaan astiaan ja sekoittaa, syntyy KAPTEENI KANSANTASAVALTA, supersankari-parodia valokuvasarjakuvatekniikalla toteutettuna.

Loppujen lopuksi kyseessä on (vain) kollaasi työskentelystä. Saksien, kynien ja liiman sijaan käytetään kameraa ja fotaria.

Työn kulku on suht yksinkertainen, joskin välillä aika työläs.

Otan kuvia maisemista, esineistä ja henkilöistä. Photoshopilla esineet ja hahmot irroitetaan kuvasta ja liitetään taustaan. Välillä taustakin rakennetaan palasista. Sanomattakin on selvää että taustojen "rakentamiseen" vaikuttaa kyseessä olevan sarjakuvan genre ja tapahtumapaikka. Jos tällä tekniikalla tehdään nykymaailmaan sijoittuvaa dekkari-sarjista, pääsee tekijä aika vähällä. Riittää että löytää näyttelijät ja vetää poplarin päälle. Ja hankkii leikkipyssyn. Pieni yksityiskohta on tietysti käsikirjoitus...

Oma sarjakuvani on genrestä johtuen hieman Dekkaria hankalampi. Tarina käy esim. avaruusaluksella. Silloin se alus pitää rakentaa fotarilla palasista. Hidasta kuin helvetin jäätyminen.
Lisäksi supersankaruus velvoittaa päähenkilöä heittelemään ja nostelemaan raskaita esineitä.
Eli joudun ottamaan itsestäni (trikoissa) kuvia herooisissa asennoissa olohuoneessani. Sen jälkeen valokuvaan niitä heitettävitä esineitä ja liitän kuvat yhteen. Lopputulos on trikoomies heittämässä autoa.

Alla esimerkki yhden ruudun rakennuspalikoista.

1. kuvassa on vain parvekkeen kaide, 2. kuvassa sankarimme on liitetty kuvaan, alunperin nojaan keittiöni tiskialtaaseen...3. kuvassa dramaattinen taivas ja varjo ovat mukana ja lopuksi 4. kuvassa talot ovat paikallaan.
Anyways, kyse on siis valokuvista irroitetuista palasista.

Tässä sivu 33 valmiina. Mukaan on liitetty puhekupkat ja muut tekstit.
...jep, kyseessä on psykedeelinen parodia

Ai niin, tärkein meinasi unohtua.
Tässä linkki.

Pyörylää peliin

Tässä yksinkertaiset ohjeet pintojen tuunaamiseen. Nämä pätevät aika hyvin mihin tahansa esineeseen. Itse pyrin suosimaan tasaisia pintoja, epämääräisen muotoisissa menee vaan hermot.

Ensimmäisenä tulessa on "Retrohenkinen" pikkupöytä, tai jakkara, tuota voi käyttää kumpana vain. Tai kukkapöytänä, tai...jne.

Ostin kierrätyskeskuksesta kolme lomittain mahtuvaa huonokuntoista pöytää. Ensimmäinen jonka tuunaan on kooltaan 45 x 45x 45.
Tässä lähtökohta:

Huonopintainen hirvitys...

 Ilmeisesti tämä on ollut joku IKEA:n halpis setti. Pinta oli täynnä kaikenmaailman skraiduja ja viiltoja.

Tässä työnkuva kronologisessa järjestyksessä:

1. Pyyhi pölyt pois, jos pinnassa on syviä koloja, ne voi täyttää puukitillä. Tässä tapauksessa ei onneksi tarvinnut.

2. suunnittele pintakuvio, itse olen käyttänyt eniten vanhoja sarjakuvia tai kopioita niistä. Tällä kertaa suunnittelin itse kuvion. Lähdin hakemaan ns. 70's retrofiilistä.

3. Tein suunnitelun ja toteutuksen Photoshopilla.
Väripalettia hain silmämääräisesti 70-luvulta. Eli lapsen kakkaa, sinappia ja kuplavolkkarin punaista/oranssia... Mallia voi katsoa vaikka Marimekon vanhoista kuoseista. Kunhan ei suoraa kopiota lähde painamaan. En lähde kuvaamaan tarkasti koko prosessia. Yksinkertaistettuna tein yhden "pyörylän", jota kopioin erikokoisena toistensa päälle lomittain. Sitten väritin pyörylän alueet eri väreillä.

Fotarilla tai muulla kuvankäsittelyohjelmalla syntyy helposti kuvioita...

4. Printtasin läjän valmiita kuvioita

5. Seuraavaksi olikin ikävin työ. Leikkasin n. 10 arkillista kuvioita. Siis tuo koko kuvio leikattiin irti kokonaisena, ei yksittäisiä pyörylöitä... Silti alkoi silmissä ja sormissa pakottamaan. Kannattaa pitää tauko välillä. Itsellä oli hieman kiire joten saksin yhteen menoon. Pienet virheet eivät haittaa tällaisessa kuviossa, paperit liimataan kuitenkin aika paljon lomittain, joten pienet repeämät yms. saa piiloon helposti.

6. Kokeiltuani paria eri tekniikkaa, olen tullut siihen tulokseen että liimattavat papaerit kannattaa EHDOTTOMASTI kastella astiassa / kraanan alla läpimäriksi. Tällaisen Decoupage-projektin suurin vihollinen on paperin käpristyminen ja ilmakuplien jättämät epätasaisuudet valmiissa pinnassa.
Kasteleminen auttaa tähän vaivaan, kuivuva paperi kiristyy tasaiseksi. Vanha vesivärimaalareiden kikka...
Liimaukseen voi käyttä erikeepperiä tai juuri tätä tarkoitusta varten myytävää liimalakkaa.

7. Papereiden liimaus käy nopeasti.
Levitä liimaa yltäkylläisesti pinnalle. Kastele paperi niin että se on täysin märkä. Aseta paperi liiman päälle varovasti. tasoittele kädellä ja rätillä yms. mistä ei irtoa mitään nukkaa. Yritä saada ilmakuplat pois paparin alta. Kulmien liimauksessa kannattaa muistella miten jouluna pakkaa kirjoja lahjapaperiin. Toinen vaihtoehto on leikata kuviopaperista reunuksen levyinen parisuikale ja liimata se erikseen. En suosittele, ko. tapa ei ole niin kestävä käytössä.

liimausta. Valitan huonoa kuvanlaatua.

8. Kun pinta on valmis ja kuivunut, koko hässäkkä lakataan samalla liimalakalla. Lopuksi terävällä veitsellä voi leikata reunuksen yli menneet paperit. Ennen kuin leikkaat, varmista että liimat ja paperit ovat todella kuivuneet. Itse leikkasin liian aikaisin ja reunuksen paperi repesi. Onneksi tämä kuvio on helposti paikattavissa, leikkasin yhdestä ylijääneestä paperista lisää pyörylöitä ja liimasin vanhan päälle.

Valmis.

Tein samalla tekniikalla toisenkin rotiskon, hieman eri värisklaalalla...

psykedeeliset värit...